Kestävä elämäntapa 5. tapaaminen 25.5.2021

Asiaa ekosysteemipalveluista
Viidennen tapaamisemme teemana olivat ihastuttavat ja vihastuttavat ötökät. Pääsimme tutustumaan tarkemmin luonnonpölyttäjien elämään Keski-Suomen mehiläishoitajat ry:n puheenjohtaja Anssi Hiekkalan ohjaamana. Kuulimme painavaa asiaa pölyttäjien suuresta merkityksestä luonnon tarjoamissa ekosysteemipalveluissa. Myös ihmisen liian toimeliaisuuden yhteys pölyttäjien ahdinkoon avautui meille uudesta näkökulmasta katsoen. Rakensimme vielä hieman totutusta poikkeavia asumuksia näille pienille puurtajille.

Mitä ihmettä: älä tee liikaa paras?!

Yksinkertaisin tapa helpottaa luonnonpölyttäjien ahdinkoa, on jättää käsittelemätön lankku tai puunrungon pätkä maahan paikoilleen lahoamaan, Anssi Hiekkala yllättää. Tai kasata risuja tai kaarnanpaloja sopiviksi kasoiksi esimerkiksi tontin laitamille.

Kuvassa harmaita pölkynpätkiä, lahoavaa puuainesta ja tiiliskiviä asumuksiksi maaperän selkärangattomille.

Huikean helppoa! Miksi näin sitten olisi hyvä toimia sen sijaan, että siistisi tiluksia huolella? Niinpä Hiekkala jatkaa, että luonnonpölyttäjien hyvinvointi lähtee maaperän ja sen pieneliöiden elinvoimaisuudesta. Maaperän laatu vaikuttaa ratkaisevasti puuston, pienempien ruohovartisten kasvien ja sitä kautta kaikkien muiden eliölajien esiintymiseen. Ravintoketjut rakentuvat maaperän hajottajaeliöstön toiminnan varaan, mikä on tärkeä osa luonnon aine- ja energiakiertoja sekä luonnonympäristön monimuotoisuutta. Toisin sanoen hajottajaeliöstön hyvinvointi vaikuttaa kaikkien ravintoverkkojen, eli ekosysteemipalvelujen olemassaoloon. Hätkähdyttävä tosiasia on, että maaperän köyhtyminen heijastuu lopulta luonnonpölyttäjiin asti: kun maa köyhtyy, se saa aikaan maaperän pienten saalis- ja petoeläinten vähenemistä. Tämä välittyy eteenpäin kasvien monimuotoisuuden, ja vähittäin myös ”isompien” pölyttäjälajien vähenemisenä.

Anssi Hiekkala tiivistää, että paikoilleen jätetty kasviaines kuten lankku tai risut  tarjoavat, ensinnäkin ravintoa ja suojaa monille lajeille. Toiseksi lahoamisen edetessä lahottajasienet raivaavat tilaa suuremmille ötököille, jotka houkuttelevat edelleen toisia saalistavia ötököitä. Tällä tavoin luonnon monimuotoisuuden kasvu tapahtuu vähittäin ihan omalla kotipihalla ja omien valintojen kautta! Helppoa ja mahdollista tehdä, eikö totta?! Tärkeintä on vain malttaa olla siistimättä liikaa tiluksiaan.

Ihmisellekin tärkeät kimalaiset

Miksi pölyttäjälajeista sitten pitäisi olla huolissaan? Hiekkala tarkentaa, että on erityistä syytä kiinnittää huomio luonnonvaraisiin pölyttäjiin, koska niillä on merkittävä osuus ihmisen ruoantuotannon onnistumisessa. Esimerkiksi Suomessa tarhamehiläisten osuus on vain muutaman prosentin luonnonvaraisten pölyttäjien tekemästä pölyttäjäosuudesta, Anssi Hiekkala toteaa. Huikea tieto, eikö?”

Kuvassa keltamustavalko raidallisia pistiäisiä: kimalainen, ampiainen ja mehiläinen sekä keltaisenaan kukkivaa voikukkaa sekä pajukkoa.

Ovatko pölyttäjät vähentyneet yht'äkkisesti ja voinko minä vaikuttaa toimillani mihinkään? Moderni kaupungistuminen ja maatalouden tehostuminen on ajanut luonnonpölyttäjät vähittäin ahdinkoon: kasvisto on yksipuolistunut ja maankäyttö tehostunut. Lisäksi nykyiset, modernit asuinalueet ovat liian ”hyvin hoidettuja” ötököitten näkökulmasta katsoen. On kuitenkin ilahduttavaa, että luonnonpölyttäjien väheneminen on havaittu ajoissa ja asialle saadaan jo paremmin huomiota. Nykyisin osataankin jo arvostaa ”hoitamattomien” ja rehottavien kasvustojen hyödyllistä olemassaoloa; täysi tehokkuus esimerkiksi pihapiirin ”siistimisessä” ei olekaan välttämätöntä, eikä parhaaksi edes meille itsellemme. Yhä enemmän maanviljelyssä jätetään hallitusti ”hoitamattomia” suojavyöhykkeitä, pientareita ja/tai kosteikkoja pölyttäjien elinalueiksi, Anssi Hiekkala korostaa. Viisaasti ja luonnon korvaamattoman merkityksen huomioiden myös ihmisille, meistä jokainen voi vaikuttaa pienin teoin luonnonympäristön monimuotoisuuteen.

Tiesitkö, että varhain kukkivat pajukot ja voikukkaset ovat tärkeimpiä kevään ruokailupaikkoja luonnonpölyttäjille ja siten niiden hengissäsäilymiselle?! Myöhemmin kesällä tärkeitä ovat muun muassa maitohorsmakasvustot.

Mitäs rakennetaan?

Illan aikana meille selvisi myös, ettei rakennettujen ötökkähotellien tarvitse olla ”työläästi” nikkaroituja, vaan luonnonpölyttäjille voi tarjota eri tavoilla tehtyjä asumuksia. Alla kuvia materiaaleista ja asumuksista, joita teimme illan aikana. Huomaa, että Anssin paikalle tuomat metsämaa-ainekset oli kerätty luvalla eräältä työmaa-alueelta ennen maanvaihdostöiden alkamista. Täytyy siis muistaa, ettei sammalia tai jäkäliä voi mennä repimään mistä tahansa ilman maanomistajan lupaa, eikä aineksien summittaisella siirrolla ainakaa edistä monimuotoisuutta!

Kuvassa aktiiviset ihmiset tekevät sammalasumuksia selkärangattomille ja symboliseksi viestiksi kaikille ihmisille.

Symbolinen merkitys suuri

Vaikka ötökkähotellien vaikutus luonnonpölyttäjien määrään on hyvin pieni, on niillä silti suuri symbolinen merkitys ihmisille. Tekemällä ötököille sopivia asumuksia mahdollisimman monen huomio kiinnittyy meitä kaikkia koskettavaan asiaan: emme selviydy maapallolla ilman pölyttäjiä. Siispä tekemämme kauniit sammallahopuu -asumukset nostavat osaltaan pienten ötököitten merkityksellista ja omalaatuista maailmaa meidän jokaisen mieliimme!

Tiesitkö, että monien kimalaislajien kieli on pitempi kuin mehiläisen? Kimalainen on erikoistunut hyödyntämään kasvien kukkia, joihin mehiläinen ei mitenkään voi kielellään ulottua…

Kuvassa vehreästä sammalesta, harmaasta jäkälästä sekä lahopuusta koottuja hyönteishotelleja.

Tapaamispaikkamme Hiskinmökki on Hiskinmäen asuinalueen vanhin rakennus: se on rakennettu 1800 -luvulla. Se on toiminut myös aiemmin lähitienoolaisten kokoontumispaikkana, ja jatkaa näin ollen tätä paikallista perinnettä. Vanhan ja uuden rinnaiselo kuvaa mainiosti Äänekoskelle ominaista vastakohtien vetovoimaa.

Kesävän elämäntavan kokeilijat olivat vaikuttuneita niin illan teemasta kuin mökkimiljöön kauneudesta: tapaaminen oli innostava ja jokainen koki a-haa -elämyksiä sekä vahvaa luottamusta mahdollisuuksiinsa luonnon tilan kohentamiseksi, pienin teoin, tässä ja nyt. Me todella voimme itse vaikuttaa! Vastaavia tapahtumia toivottiin lisää jatkossa. Viileästä säästä huolimatta "ötökkäilta" todellakin kannatti järjestää, suurkiitos osallistujillemme jälleen kerran!

Kestävä elämäntapa -kokeilu alkaa lähestyä loppuaan, eli tapaamme vielä kerran tiistaina 8.6.2021 retken merkeissä. Tutustumme tuolloin Saarijärven Tarvaalassa sijaitsevaan Grenoco Green yritykseensekä Nordicforyou -yritystoimintaan Pirttilän tilalla.

Julkaistu 10.6.2021

Muokattu 7.10.2021