Koivisto


Yhdessä tehden uutta virtaa

Kylän historia on lumoavan inspiroiva. Koivisto oli 1700-luvulla silloisen Vaasan läänin Keski-Suomen alueen hallinnollinen keskus ja sinne perustettiin vuonna 1786 Sisä-Suomen ensimmäinen postikonttori. Kylää halkoo maakunnan ainoa museotie. Kylän menneisyyttä kannattaa ja täytyy vaalia.

Hirvaskankaan ja Koiviston alueella asuu n. 570 asukasta ja alue houkuttelee erityisesti lapsiperheitä. Syksyllä 2019 valmistui uusi hirsirakenteinen kyläkoulu yli 70 oppilaalle.

Hirvaskankaan liikennepalvelukeskuksen Nelostien ja 69-tien risteyksessä ohittaa yli 12 000 ajoneuvoa päivässä ja palvelujen äärelle pysähtyy kaksi miljoonaa asiakasta vuodessa. Pieneksi kyläksi alueen palvelutarjonta on runsasta. Liikennepalvelukeskuksesta löytyy päivittäistavarakauppa, apteekki, Alko, useita ravintoloita ja kolme polttoaineen jakeluasemaa. Lisäksi kylällä on mm. rakennusalan yrityksiä, maansiirtoyritys, pitopalveluyritys sekä kuljetusalan ja hyvinvointipalvelualan yrityksiä.

Koiviston kylän sydän sykkii kylätalolla ja talkoohenki elää voimakkaana. Urheiluseura Koiviston Kipinä kamppailee monissa lajeissa ja retkeily, kalastus sekä veneily kutsuvat rentoutumaan luontoon. Kapeenkosken kuohuissa on tarjolla monipuolisia matkailupalveluja mm. kalastajille ja koskenlaskijoille.

Valtakunnan virallinen kylähullu Matti Hämäläinen hehkuttaa kotikyläänsä: ”Parasta täällä ovat ihmiset ja tämä vahva yhteisö.”


Maakunnallisesti arvokas maisema-alue - Kapeenniemi

Kapeenniemen kosket ovat olleet alun perin tukinuittokäytössä. Uitto loppui sittemmin 1960-luvulla, kun puunippuja alettiin kuljettaa rautateitse Keitele- ja Päijänne-järvien välillä. Kapeenniemen museokylä syntyi 1920-luvulla, kun uittoyhtiö Karhula Oy:n johtaja, vuorineuvos Anders Kramer siirrätti alueelle seudun vanhoja rakennuksia. Yhtiön tarkoituksena oli perustaa Kapeenniemen Myllyniemeen metsästyksen ja kalastuksen tukikohta Karhula Oy:n johtokunnan jäsenille. Luijankosken törmälle rakennettiin uittoyhtiön talo Pytinki, mitä nimeä jo puretun talon pihapiiri edelleen kantaa. Nykyään Kapeenniemen alueella toimii koskikalastukseen erikoistunut luontomatkailualan yritys.

Kuhnamo-järven ja Vatianjärven välinen, Kapeenniemen kosket ohittava veneenvetotie on merkitty jo 1700-luvun pitäjäkarttaan. Keskisuomalaiset ajoivat Keitele-Päijänne -kanavareitin rakentamista voimakkaasti 1840-luvulta alkaen. Kanavareitin rakennustyöt aloitettiin lopulta vuonna 1990 ja entisen veneenvetotien osittain alleen peittänyt Kapeenkosken kanava aukesi liikenteelle vuonna 1993.

Vatianjärvi kapenee pohjoiskärjessään Makasiinikosken, Luijankosken, Kärmekosken ja Kapeenkosken muodostamaksi vesistökokonaisuudeksi. Kapeenniemen toisella puolella maisemaa hallitsee Kapeenkosken kanavasulku. Luontopolku kulkee pitkin Luijanharjua, joka kuuluu Laukaan Nurmijärveltä aina Saarijärvelle asti ulottuvaan harjujaksoon. Suurin osa Kapeenniemestä on mukana luonnon monimuotoisuutta tukevassa Natura 2000 -ohjelmassa osana Vatianjärven-Saraaveden -kohdetta. Alueella on arvokkaita lehtometsiä ja se on sulana pysyvän vesialueen ansiosta muuttavien ja talvehtivien vesilintujen suosiossa. 

(Lähde: Keski-Suomen valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet 2016, Keski-Suomen liitto)

Maakunnallisesti arvokas maisema-alue - Koivistonkylä

Vesistön rantaan syntynyt Koivistonkylä on ollut asuinpaikkalöytöjen perusteella asuttu jo kivikaudella. Rauta- ja pronssikauden esineistöä on myös löydetty alueelta poikkeuksellisen paljon. Pysyvästi Koivisto on asutettu viimeistään keskiajalla. Nykyään Muhluniemen nimellä tunnettu, vuonna 1553 perustettu tila oli ensimmäinen itsenäinen verokirjoihin kirjattu tila Koivistonkylällä.

Maataloutta kylällä on harjoitettu jo 1600-luvulta lähtien jopa kymmenen puromyllyn voimin. Koivistonkylä nousi koko maakunnan keskuspaikaksi 1770-luvun lopulla Kuopiosta Vaasaan kulkeneen posti- ja kievaritien valmistumisen myötä. Kyseinen tienpohja on edelleen Koiviston kylänraittina ja se on valtakunnallinen, Keski-Suomen ainoa virallinen museotie. Koiviston taloon perustettiin matkalaisia varten kestikievari ja Muhluniemeen yksi Suomen vanhimmista posteista vuonna 1785 kuningas Kustaa III:n määräyksellä. Suomen sodan aikana 1808 – 1809 kylän kruunumakasiinin ja sen viljavarojen omistuksesta käytiin kahakka, jonka seurauksena kuolleet venäläissotilaat haudattiin Venäläiskiven taakse tieltä nousevaan rinteeseen.

Arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä ovat Pölkin eli entisen Koiviston kantatilan tilakeskus, seurantalo, Koiviston vanha koulu ja Muhluniemi. Perinnemaisemia ovat Norolan laitumet ja Pölkin metsälaitumet.

Kylällä on aktiivinen kyläyhdistys, vuonna 2019 valmistunut hirsirakenteinen alakoulu, remontoitu seurantalo ja urheiluseura. Hirvaskankaan palvelut Nelostien kupeessa ovat lähellä.

Koivistonkylän rantaviiva on poikkeuksellisen pitkä, koska Niinivesi-järven eteläpäässä Muhluniemen molemmin puolin on kaksi pitkää järvenlahtea. Kylällä sijaitsee myös Pieni-Hirvanen -järvi ja siitä Niiniveteen laskeva Hirvasjoki. Mäkien rinteet ovat louhikkoisia ja paikoin vaikeakulkuisia, mutta korkeimmilta mäiltä avautuu komeat näkymät kylään ja vesistöön. Alueelta löytyy ojitettuja suopainanteita, jotka ovat pääosin metsätalouskäytössä. Kumpuilevat peltoaukeat lehtipuusaarekkeineen muodostavat melko yhteinäisen alueen ja rinnemailla kasvaa kuusivaltaisia havupuumetsiä. Niiniveden Koivistonlahden ympäristön kulttuurimaisemaa kuvastavat kauniisti polveilevat vanhat tiet ja peltoaukeat sekä siellä täällä pilkottava vesistö. Vanhoja rakennuksia on enää hyvin vähän jäljellä, mutta kylä on yleisilmeeltään elävä ja hoidettu. 

(Lähde: Keski-Suomen valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet 2016, Keski-Suomen liitto)